This is going to kill me

Tärisyttää. Hikoiluttaa. Itkettää ihan koko ajan. Ei vaan pysy paikallaan. Ei pysty pitämään itseään kasassa. Ei muista milloin viimeksi olisi hymyillyt tai nauranut. Kävelee ympäri kämppää, tekee mieli huutaa ja itkeä samaan aikaan.

Tämä ei ole stressiä. Tämä ei ole pelkoa, tämä on puhdasta pakokauhua.

Tiedättekö sen tunteen

Muutto.

Onnellisten asioiden äärellä

Mulla on ollut ihan hirmuinen kiire. Ei sitä, että valittaisin, parin kuukauden työttömyyden jälkeen alkaa tuntua tällainen täysi arki tosi hyvältä. Ainut miinuspuoli on ollut, että en ole kerennyt tyhjennellä ajatuksia tänne bloggeriin lukijoiden iloksi.

Tässä välissä olen kerennyt kirjoittaa kolme juttua paikallislehteen. Päätoimittaja on ollut mielissään ainakin viesteistä ja puheluista päätellen. Tottakai minussa on sellaista aloittelijan alkukankeutta, että kyllä itsekkin sen tiedostan, että se näkyy. Silti, oon tosi onnellinen, että oon saanut mahdollisuuden kirjoittaa, niinsanotusti aukaista uuden sivun näissä työasioissa. Oon kerennyt miettiä näitä asioita jo pidemmän aikaa, enkä vielä ole saanut kaikkea päässäni päätökseen, mutta tietyt pienet raamit alkaa hahmottua.

Kun minä olin pieni, olin sellainen isin tyttö. Opettelin soittamaan kitaraa iskän kanssa, aamulla heräsin aina viiden aikaan syömään karjalanpiirakoita suolakurkuilla yhdessä isin kanssa, ennen kuin hän lähti töihin, katsottiin yhdessä kaikki Star Warsit ja dokumentit moneen, moneen kertaan. Iskä oli myös minun innoittaja lukemiseen ja kirjoittamiseen. Luen kirjoja ihan älyttömästi, samaten lehtiä, kaikkea, missä vain kirjoitusta on.  Aina, kun käyn kotona, jaetaan lukuvinkkejä iskän kanssa. Ja niin, hänen kautta minä nyt oon tässä, kolmen jutun paikallislehteen kirjoittaneena, kirjailijan ja kolumnistin urasta haaveilevana pienenä tyttönä edelleen. Saattaa monelle, ehkä jopa kaikille lukijoille kuulostaa typerältä Carrie Bradshaw -tavoittelulta, mutta mulle se on ollut jo monen vuoden ajan sellainen pieni, takaraivossa tykyttävä haaveenpoikanen. Siksi oon niin ylpeä, että minä, joka tuntee itsensä välistä aika paljonkin niin huonoksi ja osaamattomaksi ihmiseksi, oon nyt avannut sitä pientä, takaraivossa tykyttävää sykkyrää vähän auki. Siis muille se saattaa vaikuttaa tosi pieneltä jutulta, mutta minun pään sisässä se tuntuu ihan mahdottoman isolta asialta, jonka haluan vaan nyt sanoa ääneen. Oon vihdoinkin ylpeä itsestäni edes vähän.

Kerkesin olla myös viime viikon töissä. Se oli sellaista työtä, mikä ei tosissaan taida sopia mulle, mutta minkä kautta tapasin tosi mukavan kahvitaukokaverin. Jaettiin hänen kanssaan ajatuksia ja kokemuksia, ja sen voimalla jaksoin aina tehdä töitä. Mulla oli mukavaa, kiitos, Ilse.

Iso, iso muutos : me muutetaan. Eikä pelkästään Outokummun sisällä, me muutetaan Joensuuhun ! Oon tosi innoissani. Ensinnäkin, työtilanne luultavasti paranee. Toisekseen, pääsee välillä tuulettumaan isompaan kaupunkiin. Kolmanneks, meillä tulee olemaan ihana kämppä. Aivan ihanan ihana, ihanalla paikalla. Ydin keskustassa ! Päivitän kämpästä tarkemmin sit seuraavassa postauksessa. Tai hei. Oon siitä niin innoissani, että laitan tähän sittenkin pari kuvaa. Hihi.

Kuvat on huonoja, eivätkä anna ihan kunnollista kuvaa tuosta kämpästä. Mutta siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa. Jeee !

xxx - milla

P.S. Katsokaa tuota Rooma-mittaria !

Työttömästi työskennellen

Siis öh. Oon valittanu nyt jokaikiselle vastaantulevalle työttömyydestäni (jos olet välttynyt siltä, olet hemmetin onnekas) ja nyt, ihan vain parin päivän aikana oon kuitenkin ollut yhden päivän töissä Avoimelle tv:lle ja huomenna menen paikallislehti Outokummun Seudun puolesta tekemään juttua Kolmikantaan. Tämä on siinä määrin hämmentävää, että ainakin omissa, luultavasti kavereiden ja ehkä valtion silmissä oon edelleenkin työtön. Mutta enää ei valitusta, oon kuitenkin nyt tällä hetkellä Outokummun Seudun harjoittelijat-listalla, jee ! Plus hain posti-Pateksi Outokummun alueelle Itellan helmoihin. Jos onni suosii, kilpailija-hakijat ovat tarpeeksi huonoja ja CV on tarpeeksi hyvännäköinen, yötyöt, täältä tullaan ! Tämänkin on hämmentävää siinä määrin, että ikinä en olisi uskonut, että hakisin kyseiseen hommaan. Mutta näin nyt vain kävi, ja jännitän sitäkin ihan mahdottomasti. Jännitän ja odotan, josko kerrankin joku minulle työhakemukseen vastaisi.

Viikonloppuna olin Outokummun perinteisissä mäkiautokisoissa kuvaamassa Avoimen Tv:n piikkiin. Mäkiautokisat voitti muuten iskän talli, kaksoisvoitolla! Onnittelut vielä heille. Salkkareista tuttu Esko Kovero (ISMO!!) oli toinen juontaja tapahtumalle. Uskaltautuipa hänkin jopa rattiin mäkiauton kyytiin! Ja minä pääsin onnetareksi arpajaisiin arpomaan hemmetin ison kasan palkintoja, helteessä ja pitsan käryssä yhdessä Eskon ja toisen tytön kanssa! ''Ja sinä kaunis nainen, jota minä olenkin jo tarkkaillut siinä eturivissä, tulet minulle Onnetareksi!'' kuului Eskon sanat ! :--D Pitkään ihmettelin, kun juteltiin ja hän puhutteli minua nimellä, että mistä me tunnetaan niin hyvin, ennenkuin tajusin että minulla oli Avoimen Tv:n nimikyltti rinnuksissa ...

Käytiin unelmien apinani kanssa melomassa Outokummun melontareitti, mikä käsittää sen 12 järveä. Haba kasvoi samaa tahtia kuin kippari-Kallella pinaattia syödessä, Ari nimittäin heitti minut kanootin etunokkaan, mikä sattuu olemaan vielä se raskaampi paikka meloa! Ei siinä mitään, oli todella hauskaa ja nautin täysin rinnoin koko reissusta. Jokaisen outokumpulaisen pitäisi olla kokenut kyseinen retki ennen kuin aika ihmisestä jättää! Pari kuvaa reissusta :

Nyt jääkäämme jännittämään josko mulla vaikka enskerralla olisi hyviä uutisia tuon työn suhteen ! Tällä hetkellä on sellainen I'm feeling GREAT ! -olo.

Tähän loppuun laitan kuvan Bellasta, siskon koirasta, kun se rontti kaivaa meidän takapihalle kuoppaa! Koirasta ei juuri näykyny kuin takapuoli. Joten ihastelkaa sitä takapuolta !


xx - milla

P.S. Kattokaa tuota Rooman mittaria ! Kohta pitää alkaa jo pakkailemaan DD: !

Roomailua, rullailua ja mustikkamiehiä

MÖH. Koko päivän kiukutti kuin päälle polkaistua ampiaista. Päätin sitten lähteä rullaluistelemaan ensimmäisen kerran kahteen vuoteen, purkamaan vähän energiaa. Kylläpä helpotti, ja viha vaihtuikin ensimmäisen melkein-rähmälleen jarruttelukerran jälkeen pupupöksyn tunnetuimmaksi tunnetilaksi. Siis herrajestas, pienen pieni mäki tuntui jo pieneltä kuolemalta ! Jos joku on ikinä rullaluistellut, tietää luultavasti miltä tuntuu kaatua keskellä mäkeä pikku kiveen. Kauhealta. :| Onneksi tällä kertaa onnistuin väistelemään kivet. (lue : olin vain pirun onnekas).  Kuvakollaasi tämän päivän luisteluista, katsokaa ja eläytykää kärsimykseeni (jonka muuten aion toistaa tässä parin päivän sisään).

Loppupäivä menikin mustikassa ja sienessä. (Ja kuten rakas poikaystäväni ketkuilisi, miten me molemmat mahdutaan mustikkaan, heh heh.) Mustikoita löytyi kyllä, vaikkakin autolle kävellessä puolet oli jo hävinnyt parempiin suihin. Kanttarellejä, joita minä itsessään herkkusienien rinnalla jumaloin, ei löytynyt yhtäkään. Jos joku tietää Outokummun läheisyydessä hyvän paikan, saa toki jakaa minullekkin päin ! :::----)

Ajattelin piristää blogin oikeaa sivuosaa lähtölaskenta-''mittarilla''. Elokuun 26 päivä olisi lähtö Roomaan poikaystäväni ja yhteisen kaverimme kanssa. Koska odotan toista vierailuani Roomaan kuin kuuta nousevaa, on kiva blogia päivitellessä ja parannellessa nähdä päivien määrä lähtöön. ;> Saatte jännittää lähtöpäivää yhdessä minun kanssa ! Onko joku lukijoista käynyt jo Roomassa ? Millaista oli ? Mitä muita maita/paikkoja suositatte ?

Kuva : matkailijat.net

xx - milla

Unohdettu rakkaudenkohde

Viime kerralla kun kirjoitin tänne, olin opiskelija Ammattiopistossa, joka tuskaili raha-asioidensa kanssa.
Nyt minä olen työtön media-assistentti, jolla on parempi raha-tilanne, mutta pää ei kestä työttömyyttä. Blogin kirjoittaminen olkoon se pelastus työhakemusten ja itkuparkujen välissä!

Kuten jotkut, jotka ovat ennenkin lukeneet minun blogia, luultavasti huomaavatkin, että blogin ulkoasu on muuttunut aika paljolti. Yksinkertaisuus on kaunista! Jos jollekkin lukijalle tulee parannusehdotuksia ulkoasun ja sisällön suhteen, on palaute aina tervetullutta.
Ulkoasun työstäminen oli aikamoinen prosessi ja siihen upposi tunti poikineen. Kerkesi tuossa jo kunnon ongelmakin tulla vastaan, ja meinasi ketutuskäyrä nousta, joten nyt jos jollakin on ongelma saman asian kanssa omassa blogissaan, laitan neuvon tähän. Eli kuvien varjot eivät meinanneet millään lähteä minulta pois. Löysin netistä vihdoin ja viimein apua : kyseiseen ongelmaan tarvitaan CCS-koodi.

.post-body img, .post-body .tr-caption-container, .Profile img,
.Image img, .BlogList .item-thumbnail img {
    border: 0px;
    -moz-box-shadow: 0px 0px 0px rgba(0, 0, 0, .0);
    -webkit-box-shadow: 0px 0px 0px rgba(0, 0, 0, .0);
    box-shadow: 0px 0px 0px rgba(0, 0, 0, .0);
    border-radius: 0px 0px 0px 0px;
    background: none;}

Tuo ylhäällä oleva koodi toimi moitteettomasti minulla. Toivottavasti tästä on jollekkin apua !

Pakko oli tuulettaa aivoja vähän ja selailla muiden blogeja. Tykkään ihan mahdottomasti Rachel Lynchin kuvailuista ja kirjailuista, kuten myös Rachel-Marien. Alusta asti olen myös seuraillut hyvän ystäväni, Ninan blogia, ja vähän uudempana tuttavuutena Anni Suvisuon kirjoittelut. Kannattaa tsekkailla kaikki läpi, ja minulle saa ehdotella omia ja muiden blogeja, aina uutta luettavaa etsiskelen. :--)

Maukkeli!

Tänään oli tälläinen tylsän nopsakka avajaispäivitys. Nämähän ovat kolmannet(?) avajaiset tälle blogille, mutta nyt mulla on kuitenkin  rajattomasti aikaa harjoittaa kirjoittajan kykyjä täällä näin teidän iloksenne. Toivon oikesti ihmisten painelevan joko ''tykkään'' tai ''en tykkää'' tuolta alhaalta noista nappuloista, ja kommentoivan mahdollisimman paljon ! Aina kun huomaa edes yhden ihmisen lukevan kirjoitteluita, on aina enemmän motivaatiota tehdä seuraava.

Tältä päivältä tämä kiittää ja poistuu kissan viereen kehräämään.

xx - milla

Näkkäri on namia - pääruokanakin

Minä ja Ari molemmat rakastetaan hyvää ruokaa ja tästä syystä tuleekin monesti selattua erilaisia ruokaohjesivuja. Tässä vähän aikaa sitten tuli vastaan yksi mielenkiintoisimmista reseptiohjeista : näkkileipälasagne. Tänään sitten sitä tuli tehtyä ja lopputulos oli oikein syötävä. Tästä syystä haluan jakaa tämän herkun ohjeen muidenkin kesken. Olimme tänään tavallista laiskempia kastikkeiden kanssa, emmekä tehneet niitä itse. Netistä löytyy kuitenkin helposti itsetehtävät kastikkeet. Mutta ohje :


Näkkileipälasagne


12-14    palaa näkkileipää

1           Dolmio-tomaattikastike

1           Dolmio-valkokastike

400g     jauhelihaa

             tabascoa (jos kestää tulisuutta)

             oreganoa (jos tykkää oreganon mausta, taitaa tätä maustetta nimittäin tomaattikastikkeessa jo olla)

1           sipuli (sipulin käytössä sama kuin oreganossa)

             juustoraastetta



1. Ruskista jauheliha kevyesti (+sipuli) ja lisää tomaattikastike. Lisää myös halutessasi tabascoa ja oreganoa.

2. Lado voidellun vuoan pohja täyteen jauheliha-tomaattikastiketta. Lisää tämän jälkeen kerros näkkileipää ja näkkileipien päälle kerros valkokastiketta. Toista niin pitkään kunnes ainekset loppuvat. Jätä viimeiseksi kerrokseksi valkokastike. Ripottele lasagnen päälle juustoraastetta oman maun mukaan.

3. Paista 200-astetta kuumassa uunissa keskitasolla noin 40 minuuuttia ja voilá ! Muista jäähdyttää tai kieli palaa. Enjoy !



Kokonaisen vuoallisen saa vieläkin halvemmalla jos jättää valkokastikkeen ja käyttää pelkkää tomaattikastiketta. Kuin opiskelijalle tehty !



xx - milla

P.S. Kuolasin tänään taas minun lempikenkäsuunnittelijan kenkiä .............

Uusi vuosi, uudemmat kujeet

Näinpä se vuosi vaihtui. Ei ollut sen ihmeellisempää kuin ennenkään, eikä maailmanloppua tullut. Maailma on mallillaan ja kahvi on edelleen hyvää.

Meidän pikku perheessä on tapahtunut edistystä! Arempi meidän kahdesta kissasta on rohkaistunut täysin ja näinpä molemmat kissat jo hääräilee meidän parissa. Miten ihanaa! Me happyhappy! Seuraava askel heidän kanssaan sitten olisi se, että saisi kunnolla silittää. Kun nukkuuvat, niin toista ainakin saapi jo silittää. Ihannaata :3 tuossa ne nyttenkin molemmat istuskelee minun jalkopäässä, mau !

Ja sitten kivakiva juttu : minun iPad tuli jee! Nyt voin päivittää bloginkin käytännössä missä vain ja milloin vain. Suojakuoria etsiskelen, joitakin oikein kivannäköisiä. Onko kellään vinkkejä? Laitelkaa muutenkin palautetta, kysymyksiä ymym. Ja tykkäillä teksteistä saa aina!

Uudenvuoden lupauksista puhuen, minulla on parikin. Ensinnäkin tipaton tammikuu. Miksi? Kaksi syytä : koska joskus on oikeasti hyvä pitää sellainen kausi milloin ei ota tippaakaan alkoholia. Ja koska minun kolme päivää sitten aloittama dieetti kieltää alkoholin. Tästä päästäänkin toiseen lupaukseen, eli minun South Beach -dieettiin. Lyhykäisyydessään dieetistä voisi kertoa näin : dieetti on kolme vaihteinen. Ensimmäisessä vaihteessa pitäydytään melkein täysin hiilihydraateista. Näitä ruokia ja aineksia on aika vähän joten ruokavalio ei ole kummoinen. Tämä vaide kestää kaksi viikkoa. Toisessa vaihteessa ruokavalioon lisätään jo vähän hiilareita ; siirrytään täysjyvään ymym. Tämä vaihde kestää niin pitkään että päästään tavoitepainoon, mikä minulla tarkoittaa 60 kilogrammaa (alkupainoa en kehtaa sanoa:D:D). Jos paino alkaa nousta, siirrytään takaisin hetkeksi vaihteeseen yksi. Kolmos vaihde tarkoittaa tietyllä tavalla koko loppu elämää. Ruokavalioon lisätään terveellinen määrä kaikkea. Eli teorian mukaan loppuelämä pitäisi elää terveellisesti. Jos taas paino alkaa nousta, hetkeksi ykkösvaihteeseen. Koko dieetin aikana pitää juoda runsaasti vettä.
Dieetin pääpointti on siis oppia syömään terveellisesti. Ja siihen minä tähtään. On tämä ykkösvaihde välillä ihan ----. Mutta periaatteen vuoksi vien tämän loppuun, jos ei siis muuten.
Jos kiinnostaa kyseinen dieetti, etkä saanut selkoa minun solkutuksesta, niin googlaa ihmeessä!

Nyt on aika jatkaa Herrasmiesliigan katselua!

Nälkäisin terveisin,
xx - milla