Minä pieni maailmalle (?)

Minua jännittää huomenna mennä kouluun. Minähän siis hain sinne Sloveniaan työssäoppimaan kuudeks viikkoa, ja sitten mulle sanottiin siinä vaihteessa, että maanantaina asiasta luultavimminkin päättäävät. Hermostuttaa. Entä jos en pääse? Entä jos pääsen? Molemmat on vaihtoehdot ovat hyväksyttäviä, mutta samaan aikaan myös hermostuttavia.

Jos en pääse, luultavasti mielessäni pyörii seuraavat asiat :missä minä käyn työssäoppimisen? Saanko työssäoppipaikan oman alani hommiin liittyen? Pääsenkö työskentelemään Outokummussa vai ajanko itseni vararikkoon lähtemällä muualle?

Jos sattuisin pääsemään, saatan miettiä : miten minä pärjään vieraassa maassa englannin kielellä kuusi viikkoa? Mitä jos sinä aikana täällä tapahtuu jotain kamalaa? Kuka on matkatoverini? Pitävätkö ihmiset minusta siellä? Osaanko hoitaa työt siellä, ja vieläpä englanniksi?

Että joo, kyllä minua jännittää. Enkä osaa sanoa kummin minä nyt toivoisin käyvän, jänishousu kun olen.

Mutta se viiden päivän Italian matka ei juurikaan jännitä. Paitsi sitten tietysti se siellä nukkuminen. Minä en nimittäin osaa oikeastaan ruveta nukkumaan ilman, että katson vaikkapa telkkaria kuolemanväsymykseen saakka. En tiedä, jotenki rupeaa pyörimään kaikki asiat mielessä ja tuntuu että pää räjähtää. Mutta ehkä minä otan sinne mukaan jonkun kirjan ja luen sitä aina hemskutin pitkään. Kyllä minä jotain keksin.

Sitten tottakai näihin matkoihin vaikuttaa aina parisuhdekkin. Kyllä jos minä Sloveniaan kuudeks viikkoa lähden, niin kyllähän se hyvää vaan parisuhteelle tekee, mutta silti harmittaa ja tulee ikävä jo pelkästä ajattelemisesta.

Mutta kyllä minun nyt pitää vähän härnätä itseäni näitten pelkojen/jännitysten suhteen. Ja näkeepähän samalla sitten maailmaa ! Plus uusiin ihmisiin tutustuminen on aina mukavaa.

Mutta Italiaan taas poiketen : mitä helvettiä minä otan sinne mukaan ? Oon aatellut viedä minun host-perheelle jonkun ruislimpun, salmiakkia ja Angry Birds jottai juttuja. Mutta, onko ehdotuksia? Sitten sekin vielä että kun pitäisi ottaa mukaan suunnilleen ne sadat kengät ja tuhannet vaatteet ja se sallittu kilogramma määrä on vain vaivaiset 23kg. Sitten se pitäisi ajatella vielä niin että mahtuu kaikki maailman tuliaiset. Oon ihan helisemässä tämän kanssa !

Nuo kuvat eivät varmaan poikkea hirveästi minun tulevista matkoista. :--D

Huomenna alkaa Arin muutto omaan kämppään! Onneksi se on rivi- eikä kerrostalo, ei tarvitse raahata tavaroita kolmanteen kerrokseen. Ja muuttoapuakin saadaan! Minä muutan luultavimminkin joulukussa sitten samankaton alle, can't wait. Ollaanhan me kuitenkin jo kolme vuotta seurusteltu, niin eiköhän ole jo ihan aikakin. Se vaan, että mulla loppuu työt noin kahden-kolmen viikon päästä ja pitäis opiskelujen oheen saada toinen työpaikka, koska Ari on vakityössä ja tienaa sen verran hyvin, että en saa tukia. Että heipähei outokumpulaiset jos näette minut jossain kaupan kassalla! Kohan nyt saisi vain töitä niin saisin myös sitten siellä kämpässä asua ilman, että toisen siivellä joutuisi elelemään. Koska siihen en suostu. Piste. Joten todellinen rahankerääminen alkakoon (onneksi on synttärit piakkoin edessä).

Eipä mulla tältä erää muuta, paitsi että töitä.

Adios!

-milla