Uudet tuulet

Kuten jo tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, blogin nimi on hieman vaihtunut. Tykkäsin henkilökohtaisesti itse enemmän ''Pienen paikkakunnan pukeutujasta'', mutta se nimi tuntui rajoittavan kirjoittamismahdollisuuksia. En halua jämähtää taas yhdeksi unholaan jääneeksi ''muotiblogiksi''.

En ole päässyt kirjoittelemaan tänne nyt taas vähään aikaan, koska mulla on oikeasti ollu kiireitä. Tällähetkellä hoidan koulun, työt, oppilaskunnanasiat sekä tulevaisuudessa myös hieman radiohommia. Eli kiirettä pitää.
Mikä minua harmittaa tässä yhtälössä, on se, että en kerkeä juurikaan kavereiden kanssa aikaa viettää. Tuntuu, että nyt oon hirveesti joutunut kieltäytymään kaikennäköisistä illanistujaisista sun muista aina syyllä ''työt''. Teen tällä hetkellä sekä viikolla koulun jälkeen, että viikonloput läppeensä. Käytännössä vapaa-aikaa ei ole juurikaan kuin viikonloppuna aamuvuoron jälkeen.

Mutta ! Tiedättekö ! Tämä tyttö lähtee Italiaan viideksi päiväksi perheeseen asumaan lokakuun 21 päivä ! Koko elämäni olen haaveillut näkeväni Vatikaanin kadut, Pietarin kirkon, Rooman kujat ja Colosseumin gladiaattorikentät ja nyt vihdoinkin pääsen näkemään sen kaiken ! Ihanaa ! Lähdemme yhdessä luokkakaverini Niinan kanssa. Ainut vain, että asumme eri perheissä, ja ei ole varmaa, osaavatko perheenjäsenet ollenkaan englantia ! Kansainvälinen ''viittomankieli'' kunniaan. Mutta en jaksa odottaa tätä varmasti unohtumatonta matkaa !

www.weheartit.com

Matkoista puheenollen, vanhempani lähtevät torstaina Kreetalle. Sain tietää tästä äkkilähdöstä pari päivää sitten ! Ei sillä, että olisin katkera, vaan odottava minkä näköistä roipetta sieltä tulee. :--D

Tämän tekstin otsikko viittaa myös muuhun kuin vain blogin nimeen. Ari, minun poikaystäväni, löysi kämpän tuossa viikko sitten. Se on saunallinen rivitalokaksio, jossa on melkein 70 neliötä, eli se on HUGE ! Ja se on aivan ihana ! Innoissani suunnittelen jo kaikkea mahdollista sinne. Aikaisemmin meillä oli suunnitelma, että muutan sinne ensikevään aikana. Nyt ollaan sitten mietitty, että kohan minulla on ajokortti taskussa, varmaankin tuossa joulukuun alussa, niin minä alan tehdä muuttoa saman katon alle. On ihana ajatella, että vihdoinkin se, mitä on toivonut jo pitkän pitkän aikaa, alkaa käydä toteen. 

Elikkäs Ari on nyt 1.10 muuttamassa tähän kaksioon, minä varmaankin pari kuukautta sen jälkeen. Kohan ollaan saatu tuota muuttoa tehtyä niin laittelen kuvia kämpästä ! :3

Mulla on nyt hirveä kriisi sen kanssa, miten värjään hiukset. Olen miettinyt pääni puhki vaihtoehtoja enkä osaa päättää. Tämä hiusten värjäysidea tuli nyt tästä Italian matkasta. Siellähän stereotyyppisesti ajateltuna on niitä limanuljaska-miehiä, jotka ovat sinisilmäisten, vaaleatukkaisten naisten perään. En jaksa sellaista huomiota viittä päivää ... Ehdotuksia ?

Minusta nykyjään tosissaan tuntuu, että kirjoittelen ihan tyhjille seinille ja että ihmiset sanovat lukevansa blogiani vain suojellakseen minua karulta totuudelta ! :--D Hei, onko siellä ketään ?

Näin väsyneen näköinen minä nykyjään oon ......

Oli tai ei, minun on aika lähteä nukkumaan !

-milla

Sitä just ! vvvvvvvv

http://www.youtube.com/watch?v=F21aifX0lZY&feature=relmfu

Yhdet vuosipäivät, kymmenet ostokset

Victory !

Ei ole nyt tullut kirjoteltua vähään aikaan, koulu on alkanut ja työt jatkuu, elikkäs kiirettä pitää !

Minulla ja Arilla oli 10:s päivä meidän kolmas vuosipäivä. Käytiin juhlistamassa sitä Joensuussa minigolffin ja kiinalaisen ruoan parissa. Oli mukava pitkästä aikaa päästä minigolffailemaan, ja minä jopa voitin kolmella pisteellä ! Todistettu olkoon se väite, että minä pärjään edes jossain lajissa tuolle ukkelille. :--D
Sitten käytiin Ison Myyn Silver Dragonissa. Aivan ihana paikka, suosittelen ! Hassu tilanne kävi, kun yritimme tilata kaksi '4 pientä ruokalajia'-annosta, mutta meille ja tarjoilijalle tuli jonkunnäköinen kommunikaatio-ongelma ja viittomankielestä huolimatta sieltä tuli jotain muuta, josta en oikein vieläkään ole perillä. Mutta ruoka oli hyvää ja tarjoilija oli mitä mukavin. Oli jännä käydä kiinalaisessa syömässä, häpeäkseni voin myöntää, että tämä oli vasta ensimmäinen kertani !
Toteanpahan vuosipäivämme olleen oikein mukava. :3

Kyllästyin odottamaan josko se iPhone tupsahtaisi taivaalta suoraan syliin, joten marssin Elisa Shopin henkilökunnan puheille. Siellähän se oli iPhone 4S ja hintaa ei ollut kuin ''vaivaiset'' 619€ .... No pakkohan se oli saada. Olenpahan nyt kuitenkin onnellinen iPhonen omistaja, jee ! :3
Ainut, mikä vähän harmitti, on se, etten saanut sitä valkoisena. :C Mutta nyt kun tuota on käyttänyt tässä parin päivän ajan, niin huomaa, tai oikeastaan ei huomaa mitään eroa. iPhone on iPhone vaikka väri olisi mikä.^^

Siinä se nyt on !

Minun ostospäiväkirja ei ole pitänyt sitten piirun vertaa ... Eli onnistumisprosentti oli epäilyjenkin mukaan tasan nolla !
Oon muuten huomannut, että kun olen  surullinen ja ahdistunut, minä lähden kirpparia kiertämään, ja jos löydän jotain kivaa, niin mulla tulee heti hirveen hyvä mieli. Mitä enemmän, sitä parmpi. Minä olen nähtävästi vähän taipuvainen lohtushoppailuun. En koe ennen olleeni hirveän materialistinen, mutta nyt nykyjään olen noteerannut itsessäni tuollaisia piirteitä. En tiedä, enkä tosin uskokaan, että se on hirveän hyvä juttu. Pitäisi kai rauhoittua ja vaikkapa puhua jollekkin näistä jutuista. Eniveis, nyt on ihan vaan ostamisen ilosta hankittuja justkuja ! :>

Sukulaisten luona kannattaa käydä pentuja vahtimassa,
sainpahan tädiltä ison pullon kuuleman mukaan
laadukasta hoitoainetta (korvaamatonta minulle,
jos en käytä hoitoainetta suihkussa käydessäni,
hiuksista tulee täyttä hamppua !). Kiitos Lissulle ! :>

Oon metsästänyt tälläistä reppua jo ikuisuuksia. Kiitoksia kaupoista,
Sirpa Hoffren Os Kuokkanen ! :>

Ostin legginssit, joissa on tälläinen vähän tikrumainen kuosi. On mukavat
päällä ja on hyvännäköiset :3 Kiitos niin ikään Sirpalle ! :>

Maailman söpöin pipo ! Meidän perhetuttu tälläisen teki minun
pyynnöstäni. Kiitos Katja Ratilainen ! :>

Ja ihan ylpeänä ilmoitan täälläkin näin, että viikonloppuna järjestetyissä Okun mäkiautokisoissa koettiin menestystä : Iskän talli (joka muuten voitti viime vuonna kultaa) hävisi tänä vuonna täpärästi kultamitalistille, mutta hopea ja pronssi kahmittiin iskän tallille. Onnittelut tallilaisille vielä kerran !

Minulla ja Nöpöllä (eli meidän kissalla, jos ihmiset vielä muistavat) on ollut tähän näihin päiviin asti oikein toimiva järjestelmä nukkumisen suhteen : kesäisin/keväisin/syksyisin, kun punkit rehottavat ympäri maita ja mantuja, Nöpö on suurimmaksi osaksi nukkunut minun siskon vieressä ja näin ollen minä olen välttynyt punkin puremilta. Sitten kun kelit alkavat kylmetä ja punkkivaara hälventyä, Nöpö raahaa öiksi raatonsa minun viereeni. Talven kylmyyden ja pimeyden keskellä karvainen ja lämpöinen unikaveri ei ole ollenkaan pahitteeksi. Mutta nyt Nöpö on julmasti rikkonut meidän jo kauan kestänyttä sopimusta : hän on alkanut linnottautua viereeni aikataulusta liian aikaisessa. Pari päivää sitten tuosta kirppukasasta löytyi yhteensä kuusi punkkia ! Olen yrittänyt hienovaraisesti, ilman ylimääräisiä tunteenpurkauksia pökkiä tuota kissaa lattialle, mutta sellainen jästipää kun se on niin ainahan se hyppää takaisin viereen hakemaan rakkautta. Jossain vaiheessa aina hellyn ja annan sen nukkua siinä. Toistaiseksi punkkimäärä minussa on ollut nolla. TOISTAISEKSI.

Tälläisten aiheiden saattelemana lähden tuon yhden punkkisirkuksen viereen. Alhaalla vielä muutama kuva. Adios !

-milla

Iskän tallin auto ja heidän toinen kuskinsa, Esko Vihava.

Vuosipäivänä sain rakkaalta viisi tulenpunaista
ruusua. Oli todella ihana yllätys !

As i promised

Kuva ei tee oikeutta säärilleni. (seliseliseli)
Kiitoksia paljon kengistä, Riikka Malmivuori ! :)

 Siinä ne nyt ovat. Ihanat kengät ja pirullisen suloinen pikkulaukku (örr). Mulla oli joskus tuollaiset salmiakkikuvioiset kenkulit, mutta kävivät vaan kasvupyrähdyksen tuoksinnassa liian pieneksi. Nyt kuitenkin sain takaisin tuollaiset ihanuudet ! Onpahan kerrankin tavalliset käyttökengät, eikä pelkästään korkkareita joilla ei kävelläkkään kilometriä toisen perään. Säästyypähän nyt jalkaparkani jatkossa, minulla kun on vähän tapana kiduttaa kinttuparkojani epämukavilla kengillä.

Mauuuuuuuuuuuuu, siinä se on ! Kiitoksia niin ikään Riikka
Malmivuorelle ! :>

Toinen hankintani oli musta tekonahkainen pikkulakku varustettuna pinkillä karvalla jonka päälle on korsettimaisesti nyöritetty nauhat. Tämä uusin hankinta taitaa olla pikkulaukku numero 1297543987647. En vaan voi vastustaa noita pieniä ihmeitä ! Säästyy hartiat hirveän isoilta kantamisilta, mutta silti mahtuu kaikki tarpeellinen mukaan ! Luojalle kiitos näistä pienistä tilaihmeistä!

Huomenna mulla alkaisi viimeinkin koulu, viimeinen vuosi Ammattiopisto Outokummussa. Onpahan tullut kesän mittaan vaatteita koulutiellekkin hankittua, ehkä vähän liikaakin. Pöh, minä petän oman periaatteeni jos sanon noin. Aina kun käydään Arin kanssa kaupoilla ja minä sovitutan hänellä kaikkea, niin jokaikiseen väliin tokaisen että ''Vaatteita ei ole ikinä liikaa!'' Okei, ehkä siinä vaihteessa jos jollakin on hamstrausongelma, mutta tälleen normaaleilla, hamstraamista ei-harrastavilla ja varsinkin naispuolisilla ihmisillä vaatekappaleita yksinkertaisesti vain kerääntyy enemmän tai vähemmän tasapaksuun tahtiin komeron perukoille.

Häpeällisen ylpeänä myönnän, että huomenna olisin ostamassa talvitakkia itselleni. Ja reppua. Ja legginssejä. Mutta tämän tasapainoksi myyn itseltäni Ikean Mammut-sarjan penkin ja ehkä yhdet farkut. Eli periaatteessa, tappiota ei tule ! 8--)

''Se mikä laulaen tulee, viheltäen menee''

Aika terästäytyä huomiseen, nimittäin nukkumalla !


-mil

Kirpparihullun kulutuskirja

Sinimetallin värinen, ihka-aito yöpöytäni !
Kiitoksia paljon, Sanna Hänninen ! :)

Yllätys, yllätys. Ostohulluus iski jälleen. En voinut vastustaa kiusausta, kun rullasin Ylijäämää Outokummusta - sivustoa alaspäin .. Ostin taas kerran sellaisen lyhyen paidan, joka on muuten ihana. Aivan ihana. Sit ostin myös entisen yöpöytäni, Ikean Mammut-sarjan penkin, tilalle vihdoinkin oikean yöpöydän. Tykästyin siihen väriin ja sen retromaiseen olemukseen heti ! Jos mulla ois tilaa täällä, oisin ostanut toisenkin, mutta jäipähän nyt ostamati. :(

Oon tosi tyytyväinen ostoksiini, vaan en rahankulutukseeni. Pitäisi laittaa rahat säästöön tulevaa muuttoa varten, tosin niin olen kyllä aikalailla tehnytkin. 80% palkasta meneep säästötilille, jonka saan haltuuni sitten marraskuun 20 päivä. Onpahan sit jonkunnäköinen pesämuna kun lähtee pois kotoa. :>

Aivan ihana, perhoskuvioinen paita !
Tosin en jaksanut nyt kuvaan laittaa
alle pidempää paitaa, joten saattaa näyttää
hieman kyseenalaiselta koko kuva. :D + hönö
asento::) Kiitos ihanasta paidasta,
 Petranella Kakkonen ! :)

Anyway. Olen nyt aatellut ruveta pitämään sellaista kirjaa tosta minun rahankulutuksesta. Sit kun kuukauden ajan olen kirjannut ylös menojani, teen ''lopputilitykset'', eli katson minkä verran mihinkin on mennyt. Sitten nipistän aina joka kuukausi vähän pois siitä summasta. Minä vaan luulen, että tämä idea ei ota paria päivää enempää epäonnistuakseen, mutta yritetään nyt kuitenkin. Kiitän nyt geenejäni sen verran, että olen tietynlaisen pihiyden perinyt tuolta isäukon puolelta. Nimittäin aina kun hinta nousee yli kolmen euron, minua alkaa jo hirvittää ja ahdistaa ! Olen ollut nyt siitä onnekas, että olen löytänyt vaatteet sun muut söpöt jutut alta kolmen euron, joten ahdistuskohtauksista ei ole tietoakaan.^^

Eilisessä blogimerkinnässäni kerroin kaverilta ostamastani (en kerennyt tosin silloin vielä maksaa ) iPhonesta. No, eilen kävin DNA-kaupassa Joensuussa vaihtamassa sim-korttini microsimiksi, iPhone nimittäin sellaisen vaatii. Se DNA:n myyjä sano siinä, että sillä entisellä simillä ei tee oikestaan enää mitään, mutta se on silti sellainen varmuuskopio. Mutta sitä ei voi käyttää.
Kotona sitten selvisi, että siinä iPhonessa on joku sellainen hommeli, että en pysty sitä käyttämään. (ääääh, en osaa selittää tarkemmin !) Siihen olisi vissinkin pitänyt ajaa jotkut softat uudelleen ja käsittääkseni siinä oltaisiin sit käyty ihan lain toisella puolen. Se olisi mennyt vähän liian vaikeaksi, joten nyt palautin kaverilleni hänen entisen puhelimensa ja tilasin DNA:n Nettikaupasta iPhonen kytkynä liittymään. Onpahan ainakin microsim jo valmiina ! :--D Olen kuitenkin innoissani tuosta tulevasta, keskikokoisesta kapulastani, vaikka se tuleekin maksamaan minulle 20€/kk -> 24kk * 20€ = ihan liikaa yhdestä puhelimesta. Mutta, Steve Jobs on jumala. Kiitän niitä pikku kiinalaisen käsiä, jotka tulevan iPhoneni ovat tehneet. (En tarkoittanut tuota ilkeästi tai rasistisesti ): )

Huomenna olisi vielä iltavuoro ja sitten alkaisi arki koulussa. Nopeasti meni kesäloma, muuta en osaa sanoa ! Onhan nuita koulutovereita jo tosin ikävä.
Tämä viimeinen vuosi pitäisi sitten paahtaa töitä koulun ja opinnäytetyön ohessa. Wish me luck !


-milla



P.S. Huomenna luultavasti tulee päivitys minun uusimmasta pikkulaukusta ja kengistä ........ :D tämä ei alkanut hyvin tämä säästäminen

Eihän kukaan ole täydellinen

Otsikosta kaksi asiaa :

Maailmassa ei ole olemassa täydellistä täydellisyyttä. Piste. Tunnen liian monta tälläistä ihmistä, jotka luulevat  voivansa elää elokuvamaista elämää ; ihminen syntyy täydellisen kauniiksi, hän löytää täydellisen kumppanin, heidän suhteensa on täydellinen niin ikään kuin häät, lapset, lemmikit ja hautajaiset. Jos oikein miettii, niin mitäpä se täydellisyys on ? Median luoma illuusio? Kaverin kaunis ulkonäkö? Parhaan ystävän parisuhde? Minun mielipiteeni on tämä : täydellisyys ei ole täydellinen ilman epätäydellisyyttä. 

Omasta elämästä esimerkkinä voisin nostaa oman parisuhteeni. En jaksaisi elää tässä ruusunpunaisessa parisuhteessa ilman riitoja. Pidemmän päälle täydellisyys turruttaisi. Satun vielä olemaan sellainen ihminen, että tarvitsen riidellä tietyn väliajoin. Se puhdistaa ilmaa, ja siitä on hyvä jatkaa taas iloisesti astellen etiäpäin.

Jottei tämä nyt mene ihan rutikuivan tylsäksi tekstiksi niin tsekatkaapas tämä minun toinen asiani :

Aivan ihanan epätäydellinen ! Löysin tämän Valamon luostarissa eilen vieraillessani. Valamon luostarilla on oma kirppari ja sieltä löytyi tämä. Heti ensisilmäyksellä rakastuin tuohon ihanaan, epätavalliseen kuppiin. Eikä se loppunsa ollut edes kallis, kahdella eurolla sain. :3 En voinut pitää näppejäni erossa tuosta merkillisestä, pienestä esineestä koko ajomatkan aikana. Teksti kuvaa minun ajatuksiani aivan täydellisesti!

Olisin halunnut ottaa luostarista kuvia, mutta minä norsunmuistilla varustettu järjenjättiläinen olin ottanut kyllä kameran mukaan, mutta muistikortti oli jäänyt kotiin koneeseen kiinni ! Hienosti Miltsi.

Eilen sain viimeinkin kaveriltani iPhonen itselleni. Hänen käyttäessään vielä sitä, näyttö ja takakansi meni rikki, mutta onneksi ne saadaan kuitenkin kuntoon. Couple weeks, and you'll be alright, my little apple. Iso kiitos Oscarille, joka suostui minulle tämän omenaisen myömään ! :) Pitää kyllä hankkia silikonikuoret ja näytölle sellanen läpyskä, etten vain toista tuon kännykkäpoloisen historiaa, minä kun sellainen rähmäkäpelö olen.

Luonnonlapsi, ainaki aamuisin

Noh, olen kuitenkin epätäydellisen täydellisesti viettänyt koko päivän sisällä, joten on aika lähteä tuulettumaan ulos.

-milla

Work baby work - and do it with style

Uniformut - mahtavuutta. Käytän tekopyhästi nyt yleistämistä ja sanon, että varsinkin naiset on niihin ihan lääpällään. Niinkuin myös minä. Jos katsoo esimerkiksi poliisia työvaatteissa ja siviilissä (erittäin klassinen vertauskuva näissä uniformu-jutuissa), niin kyllä se virkapuku saa vaan sen pepun näyttämään aivan pirullisen hyvältä ja miehillä varsinkin hartiat oikein miehekkään leveiltä. Sitten kun siitä virkapuvusta kuoriutuu pitkän työpäivän jälkeen, ihmisestä tulee samaa massaa muitten kanssa.
Minä oon töissä Outokummun Golfseuralla, pienellä vaatimattomalla seuralla, ja minun työasuun kuuluu tasantarkkaan yksi rutikuivan tylsä vaatekappale firman puolesta : tummansininen pikeepaita varustettuna pienellä seuranlogolla. ''Kun riisun työvaatteeni pois, tunnen oloni Supermieheksi'' kuvaa aika hyvin työnjälkeistä vaatteenvaihtoa. Joskus pitää laittaa kuva tänne siitä paidasta.


Oon ollu ihan innoissani, kun oon päässy käyttämään minun uutta tuubitoppihaalaria ! Ostin sen eteläisestä valtionaapurista alta viikko sitten vaivaisella kahdellakympillä (ei, en ole rikas, mutta tuollaisesta luomuksesta saa Suomessa maksaa sen kolmekymppiä.) Yhdistin sitten siniseen haalariin rakkaan ystäväni kotoaan Teneriffalta tuoman huivin ja - simsalabim - valmis.

Huivipäässä - Rihannan tyyliin./Adella.com

Tosin eilen ollessani illalla odottamassa pokaystävääni töistä, sattui nolo tilanne, nolo vaikkei sitä kukaan muu nähnytkään kuin ikkunasta tuijotteleva naapuri. Pyörin peilin edessä katsoen miltä haalari näyttää eri kulmista. Yhtäkkiä vessahätä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuten kuvasta näkyy, haalarissa on lannevyö jossa on kiinnitys on kutakuinkin tälläinen. Vyön kiinnitys- ja aukaisutapa oli minulle aivan uusi, ja jälkimmäinen aiheutti sen, että hypin pitkin taloa jalat ristissä, ulvoen tuskasta jonka auheutti tuo liian täysi rakko ja tuo saamarin vaikeasti aukaistava vyö. Jollakin ihmeen tavalla sain vyön keploteltua auki ja juostua vessaan valonnopeudella. Kaunis haalari auheutti kiusallisen lähellä olleen tapaturman.

Anyway, huivit ! Tykkään pitää päässä huiveja eritavoin, ne tuo heti uudenlaisen säväyksen pukeutumiseen, ihan erilaisen kuin esimerkiksi joku sievä hattu. Minulla kaapit tursuavat molemmista, pitäisi kai vähän rajoittaa tuota ostohalukkuutta. ::)

0,50€, ei paha, eihän ?

Ostohalukkuudesta puheenollen ... Olin eilen menossa poikaystävän luokse, ja skootterilla sitten ajoin uimahallin ohi. Jeesus kun mulla sydän pomppas oikeen ilosta kun näin että siellä oli sellanen minikirppis pihalla ja pöydät notku kaikenmaailman tavaroista ja vaatteista. No, kiireellä sitten päämäärään herättämään tuo nukkuva ronttiainen ja naukumaan kirppikselle. Puolentunnin sisään oltiinkin jo matkalla uimahallille ja minä auton apukuskin paikalla kehräsin onnesta.
Kirppari tosiaan oli pieni, kiertämiseen meni suunnilleen se viisi-kymmenen minuuttia vaikka pengoin kaikki pöydät joko käsin tai katseella. Viimeisiä pöytiä läpi käydessä löysin aivan ihanan viininpunaisen, pikkutaskullisen villapaidan. Näpläsin sitä siinä aikani ja odotin että myyjä tulee paikalle. Kun kysyin hintaa, olin jo kaivanut kaksieuroisen käteen ja jännittänyt käteni valmiina ojentamaan rahan, kunnes myyjä sanoo hinnaksi viisikymmentä senttiä ja lisää vielä että jos se on liian kallis hinta niin voi laskea sitä. Viisikymmentä senttiä ! VIISIKYMMENTÄ SENTTIÄ, uudenveroisesta, H&M :n villapaidasta ! Myyjä varmaan näki järkyttyneen ilmeeni kun kerta katsoi niin kummeksuvasti. :--D häpeäkseni myönnän, että pystyin maksamaan vain 45 senttiä ja senkin viisisenttisillä, mutta myyjä näytti olevan tyytyväinen. Niin myös minä, hyppelin balleriinan lailla autolle sylissäni tuo kaunis, viininpunainen villapaita.

Nöpön aamujumpat

Nöpölle on aina tyyny minun vieressä.

Eilen juteltiin minun kissa-koira-lehmä-pölyallergisen poikaystävän kanssa (okei, hänen nimensä on Ari, tuo sana ''poikaystävä'' alkaa jo ärsyttää. :--D) tulevaisuuden hankinnoista. Syy miksi mainitsin hänen allergiansa, on se, koska jumaloin kissoja ja olen päättänyt hankkia sellaisen kunhan muutan poies porukoitten helmoista. Olen haaveillut pienestäpitäen nimenomaan Pyhästä Birmasta, Ragdollista tai Norjalaisesta metsäkissasta. Mulla on tällä hetkellä ihan kauhea kissakuume enkä millään jaksaisi vuotta odottaaaaaaaaaaa !
Tottakai meillä kotona on meidän ihana, laiska, hieman pulleakin, Nöpö !<<3 Nöpö on minun ikioma vauva, jota minä jumaloin ja rakastan koko sydämmestäni. Meillä on Nöpsyn kanssa ihan erityinen suhde, me ollaan vähän niinkuin sisarukset ja parhaat ystävät. Ala-asteella kun mulla oli vaikeaa ja kukaan ei ollut oikein tukena niin helpotin ahdistusta puhumalla ja purkamalla sydäntäni Nöpölle. Eihän se mitään ymmärtäny, mutta kuitenkin, pelkästään hänen seuransa toi mulle rauhan.

Pupu

Anyway, nyt lähden mökille rentoutumaan. Sateeseen. Jes.

-milla

Me, myself and I - and the city

Heipsan !

Ajattelin ensimmäisen tekstin sisällön keskittää enimmäkseen kertomaan perusasioita minusta ja siitä mitä tuleman pitää.

Eli siis, minä olen pienellä paikkakunnalla koko ikäni asunut tytsy, joka rakastaa ilmaista itseään vaatteiden ja muutenkin ulkoisen olemuksen kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä blogi tulee olemaan ''maailman söpöin muotiblogi jossa on tosi staileja vaatteita ihii''. Ei, tästä blogista tulee sellainen ööööööööö.... ostosblogi ? Ostan aika usein kaikkea kivaa ja tämän mahdollistaa meidän kylän ihana kirppis, Taitokumpu, sekä Facebookin Ylijäämätavaraa Outokummusta !

Mutta, vaikka nyt olenkin päättänyt päivittää blogiini minun ostoksista sun muista, minä en aio pitää yhtenä ja ainoana kultaisena keskitienä sitä. Toinen mitä päivittelen tänne, on sisustusjutut ! Asun siis vielä tällä hetkellä isän ja äiskän helmoissa, mutta pakkohan se linnunpoikasenkin joskus pesästään on päästävä. Mulla on muutto edessä suunnilleen puolen vuoden päästä, joten ostelen jo valmiiksi kaikkia pikkujuttuja tulevaa kotia varten. :3 Päivitän myös kuulumisiani, tapahtumia ja ajatuksiani. 

Sitten niille, jotka tietävät muodista kaiken ja pukeutuvat joka hetki sen mukaisesti sekä ihmettelevät miksi päivitän pukeutumisestani ; mie en oo samanmoinen, mie oon mualta ! Luen päivittäin tyyli.comin artikkelit sekä selaan aika ajoin Voguen sivuja, mutta en pidä tyyliäni missään nimessä huippumuodikkaana, vaan pelkästään minun tyylisenäni. Sitä se on, haluan näyttää omaa tyyliäni blogin kautta. Saan siitä aurinkoisen mielen.^^ Sittenkun tähän yhtälöön lisätään vielä se, että pikku kaupungissa näyttää oman tyylinsä, saa aika paljon mielipiteitä jakavia katseita ja kommentteja (ymmärtäisin tämän jos pukeutuisin kuin Lady Gaga enkä kuin normaali ihminen.) 

Se on jännä kun Helsingissä tuntuu pukeutuvan niin mitättömästi, mutta sitten täällä pikkukylässä kun vedät vaikkapa nahkabuutsit jalkaan niin olet skini (okeiokei, tuo vertaus meni nyt vähän yli, mutta tajuatte nyt kuitenkin mitä tarkoitan!!)

Stadissa :

Kerran oltiin kaveriporukalla Helsingissä eräässä tapahtumassa. Sit siellä oli vapaa-aikaa silleen, että kerettiin kaupoille ja päätettiin sit mennä H&M:lle etsimään minun kaverille takkia. Noh, siihen liittyi sitten kaverini helsinkiläinen kaveri mukaan kattelemaan niitä takkeja. Kun ilmaisin oman mielipiteeni parhaimmasta takista, tämä arjalaisrotuinen helsinkiläisneitonen ilmaisi erittäin kovaan ääneen että landelaiset ei osaa pukeutua ja että heitä ei vaateasioissa kannata kuunnella. Lehmä sanoo muu ja kana sanoo kotkot. En sitten tiedä kumpi niistä kahdesta oli kauheampi, se takki vai se tytön asenne.

Outokumpu :

Mulla sattuu olemaan 13-senttiset tekonahkakengät, Murangat, joita rakastan yli kaiken. Kerran kopsuttelin niillä keskelle Outokummun ABC:tä ja katoppas kun viereisen pöydän teinityttölauma räjähti nauramaan ja osoittelemaan suoraan minun rakkaisiin kenkiin. Joko niitä nauratti minun länkkäsääret tai sitten niillä on päässä vikaa.

Mutta nyt parin kuvan saattelemana sanon heipat ja hyvät yöt ! :>

-milla

Tälläinen ylisuloinen teekannu löytyi Ylijäämää
Outokummusta-kanavalta naamakirjasta.
Kiitos Piia Tanskanen ! :)

Tänään menin sovittamaan erästä takkia FB:n kirppiskanavalta,
mutta vaikka takki ei istunut, enpähän päässyt tyhjin käsin
sieltäkään kuitenkaan lähtemään. Kiitos Anne Mutanen ! :)

Tämän yksinkertaiselta näyttävän laukun löysin
eilen Taitokumpu-kirppikseltä ! Olkoonsakkin
yksinkertaisen näköinen, sisus on yhtä taskua,
kuten viereisestä kuvasta näkyykin. :--D

Viereisen laukun sisusta !