Work baby work - and do it with style

Uniformut - mahtavuutta. Käytän tekopyhästi nyt yleistämistä ja sanon, että varsinkin naiset on niihin ihan lääpällään. Niinkuin myös minä. Jos katsoo esimerkiksi poliisia työvaatteissa ja siviilissä (erittäin klassinen vertauskuva näissä uniformu-jutuissa), niin kyllä se virkapuku saa vaan sen pepun näyttämään aivan pirullisen hyvältä ja miehillä varsinkin hartiat oikein miehekkään leveiltä. Sitten kun siitä virkapuvusta kuoriutuu pitkän työpäivän jälkeen, ihmisestä tulee samaa massaa muitten kanssa.
Minä oon töissä Outokummun Golfseuralla, pienellä vaatimattomalla seuralla, ja minun työasuun kuuluu tasantarkkaan yksi rutikuivan tylsä vaatekappale firman puolesta : tummansininen pikeepaita varustettuna pienellä seuranlogolla. ''Kun riisun työvaatteeni pois, tunnen oloni Supermieheksi'' kuvaa aika hyvin työnjälkeistä vaatteenvaihtoa. Joskus pitää laittaa kuva tänne siitä paidasta.


Oon ollu ihan innoissani, kun oon päässy käyttämään minun uutta tuubitoppihaalaria ! Ostin sen eteläisestä valtionaapurista alta viikko sitten vaivaisella kahdellakympillä (ei, en ole rikas, mutta tuollaisesta luomuksesta saa Suomessa maksaa sen kolmekymppiä.) Yhdistin sitten siniseen haalariin rakkaan ystäväni kotoaan Teneriffalta tuoman huivin ja - simsalabim - valmis.

Huivipäässä - Rihannan tyyliin./Adella.com

Tosin eilen ollessani illalla odottamassa pokaystävääni töistä, sattui nolo tilanne, nolo vaikkei sitä kukaan muu nähnytkään kuin ikkunasta tuijotteleva naapuri. Pyörin peilin edessä katsoen miltä haalari näyttää eri kulmista. Yhtäkkiä vessahätä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuten kuvasta näkyy, haalarissa on lannevyö jossa on kiinnitys on kutakuinkin tälläinen. Vyön kiinnitys- ja aukaisutapa oli minulle aivan uusi, ja jälkimmäinen aiheutti sen, että hypin pitkin taloa jalat ristissä, ulvoen tuskasta jonka auheutti tuo liian täysi rakko ja tuo saamarin vaikeasti aukaistava vyö. Jollakin ihmeen tavalla sain vyön keploteltua auki ja juostua vessaan valonnopeudella. Kaunis haalari auheutti kiusallisen lähellä olleen tapaturman.

Anyway, huivit ! Tykkään pitää päässä huiveja eritavoin, ne tuo heti uudenlaisen säväyksen pukeutumiseen, ihan erilaisen kuin esimerkiksi joku sievä hattu. Minulla kaapit tursuavat molemmista, pitäisi kai vähän rajoittaa tuota ostohalukkuutta. ::)

0,50€, ei paha, eihän ?

Ostohalukkuudesta puheenollen ... Olin eilen menossa poikaystävän luokse, ja skootterilla sitten ajoin uimahallin ohi. Jeesus kun mulla sydän pomppas oikeen ilosta kun näin että siellä oli sellanen minikirppis pihalla ja pöydät notku kaikenmaailman tavaroista ja vaatteista. No, kiireellä sitten päämäärään herättämään tuo nukkuva ronttiainen ja naukumaan kirppikselle. Puolentunnin sisään oltiinkin jo matkalla uimahallille ja minä auton apukuskin paikalla kehräsin onnesta.
Kirppari tosiaan oli pieni, kiertämiseen meni suunnilleen se viisi-kymmenen minuuttia vaikka pengoin kaikki pöydät joko käsin tai katseella. Viimeisiä pöytiä läpi käydessä löysin aivan ihanan viininpunaisen, pikkutaskullisen villapaidan. Näpläsin sitä siinä aikani ja odotin että myyjä tulee paikalle. Kun kysyin hintaa, olin jo kaivanut kaksieuroisen käteen ja jännittänyt käteni valmiina ojentamaan rahan, kunnes myyjä sanoo hinnaksi viisikymmentä senttiä ja lisää vielä että jos se on liian kallis hinta niin voi laskea sitä. Viisikymmentä senttiä ! VIISIKYMMENTÄ SENTTIÄ, uudenveroisesta, H&M :n villapaidasta ! Myyjä varmaan näki järkyttyneen ilmeeni kun kerta katsoi niin kummeksuvasti. :--D häpeäkseni myönnän, että pystyin maksamaan vain 45 senttiä ja senkin viisisenttisillä, mutta myyjä näytti olevan tyytyväinen. Niin myös minä, hyppelin balleriinan lailla autolle sylissäni tuo kaunis, viininpunainen villapaita.

Nöpön aamujumpat

Nöpölle on aina tyyny minun vieressä.

Eilen juteltiin minun kissa-koira-lehmä-pölyallergisen poikaystävän kanssa (okei, hänen nimensä on Ari, tuo sana ''poikaystävä'' alkaa jo ärsyttää. :--D) tulevaisuuden hankinnoista. Syy miksi mainitsin hänen allergiansa, on se, koska jumaloin kissoja ja olen päättänyt hankkia sellaisen kunhan muutan poies porukoitten helmoista. Olen haaveillut pienestäpitäen nimenomaan Pyhästä Birmasta, Ragdollista tai Norjalaisesta metsäkissasta. Mulla on tällä hetkellä ihan kauhea kissakuume enkä millään jaksaisi vuotta odottaaaaaaaaaaa !
Tottakai meillä kotona on meidän ihana, laiska, hieman pulleakin, Nöpö !<<3 Nöpö on minun ikioma vauva, jota minä jumaloin ja rakastan koko sydämmestäni. Meillä on Nöpsyn kanssa ihan erityinen suhde, me ollaan vähän niinkuin sisarukset ja parhaat ystävät. Ala-asteella kun mulla oli vaikeaa ja kukaan ei ollut oikein tukena niin helpotin ahdistusta puhumalla ja purkamalla sydäntäni Nöpölle. Eihän se mitään ymmärtäny, mutta kuitenkin, pelkästään hänen seuransa toi mulle rauhan.

Pupu

Anyway, nyt lähden mökille rentoutumaan. Sateeseen. Jes.

-milla